Yksi t\u00e4rkeimmist\u00e4 s\u00e4\u00e4timist\u00e4 audiosignaalin polulla on ”Gain”. Kyseinen s\u00e4\u00e4t\u00f6 voi olla eri laitteissa nimelt\u00e4\u00e4n jotain muutakin, esimerkiksi ”sensitivity” tai ”trim”, mutta se tekee aina samaa asiaa: s\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 sis\u00e4\u00e4n tulevan signaalin vahvistusta.
Kuten tied\u00e4mme, mikrofonit poimivat ilmassa etenev\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja muuntavat sen s\u00e4hk\u00f6iseksi j\u00e4nnitteenvaihteluksi. Mikrofonin herkkyydest\u00e4 ja \u00e4\u00e4nil\u00e4hteen voimakkuudesta riippuen tuo mikrofonin tuottama j\u00e4nnite vaihtelee h\u00e4vi\u00e4v\u00e4n pienest\u00e4 melko pieneen. Joka tapauksessa mikrofonitasoinen (mic level) signaali on niin heiver\u00f6inen, ett\u00e4 se tarvitsee lis\u00e4\u00e4 vahvistusta ennen matkaansa mikserin sy\u00f6vereiss\u00e4 tai tallentimelle.<\/p>\n\n\n\n
Tarkalleen ottaen t\u00e4m\u00e4 signaalitien osa jossa Gain-s\u00e4\u00e4t\u00f6 sijaitsee, on nimelt\u00e4\u00e4n esivahvistin (engl. preamp). Nimi viittaa siihen, ett\u00e4 j\u00e4ljemp\u00e4n\u00e4 signaaliketjun osat (kuten mikserit, tallentimet ja varsinaiset p\u00e4\u00e4tevahvistimet) juttelevat kesken\u00e4\u00e4n mieluummin suuremmalla, linjatasoisella (engl. line level) <\/em>j\u00e4nnitteell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Menem\u00e4tt\u00e4 sen syvemm\u00e4lle elektroniikan puolelle, todettakoon siis viel\u00e4 tiiviisti t\u00e4m\u00e4 ty\u00f6njako: esivahvistimen (tunnetaan my\u00f6s nimell\u00e4 etuaste) teht\u00e4v\u00e4 on vahvistaa mikrofonilta tuleva hyvin heikko j\u00e4nnite tasolle, jolla ketjun muut osat pystyv\u00e4t sit\u00e4 paremmin k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Mik\u00e4 sitten on sopiva asetus Gain-s\u00e4\u00e4d\u00f6lle? P\u00e4\u00e4piirteiss\u00e4\u00e4n pyrit\u00e4\u00e4n signaalin voimakkuus s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4\u00e4n tasolle, jolla se erottuu riitt\u00e4v\u00e4sti pohjakohinasta (signal-to-noise ratio, SNR) mutta ei kuitenkaan viel\u00e4 s\u00e4r\u00f6ydy (clip, distortion, overdrive) ainakaan harmillisen paljoa. Kitaravahvistimissahan tietysti usein juuri t\u00e4t\u00e4 yliohjautumisen tuottamaa s\u00e4r\u00f6\u00e4 haetaan tarkoituksella, mutta \u00e4\u00e4nitystarkoituksiin s\u00e4r\u00f6\u00e4 harvemmin haetaan tarkoituksella itse \u00e4\u00e4nikortin tai mikserin etuasteilla. Eri laitteet tarjoavat tason s\u00e4\u00e4t\u00e4misen avuksi monenlaisia ja -tasoisia mittareita ja merkkivaloja. Yksinkertaisin mittari lienee jonkinlainen signaalin yliohjautumista (eli s\u00e4r\u00f6ytymist\u00e4) ilmaiseva Overload- tai Clip-merkkivalo joka vilkahtaa heti signaalitason noustessa optimaalista suuremmaksi. Hienostuneemmissa laitteissa voi tasons\u00e4\u00e4t\u00f6\u00f6n olla sitten esimerkiksi jonkinlainen mittari. N\u00e4in digiaikana kannattaa olla tarkkana siit\u00e4, mink\u00e4lainen asteikko kyseisess\u00e4 mittarissa on k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Perinteisiss\u00e4 analogilaitteissa ja niit\u00e4 j\u00e4ljitteleviss\u00e4 mittareissa asteikko alkaa jostakin miinus \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n paikkeilta ja jatkuu sitten nollan kautta johonkin kohti +12 dB lukemia. T\u00e4llaisella ”yli nollan” jatkuvalla asteikolla (esim. dBu) nolla ilmaisee optimitasoa eli gain s\u00e4\u00e4det\u00e4\u00e4n niin, ett\u00e4 voimakkaimmat signaalin huiput (engl. peaks) hyppiv\u00e4t jossakin +3 – +6 dB tiet\u00e4mill\u00e4. J\u00e4lleen kerran kannattaa kuunnella samalla soundia kriittisesti. Hyv\u00e4t analogilaitteet v\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t esimerkiksi laulusoundia miellytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4kin tavalla, kun signaali ruuvataan tarkoituksella ”kuuman” puolelle. Ei niin hyv\u00e4t laitteet v\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t my\u00f6s signaalia, mutta eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 parempaan suuntaan.<\/p>\n\n\n\n Digitaaliset mittarit (jotka tunnistaa miinus\u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4st\u00e4 vain nollaan ulottuvasta asteikosta, nimetty esim. dBFS eli Decibel, Full Scale) toimivat sitten hieman erilaisella tuntumalla. T\u00e4ht\u00e4imess\u00e4 ei signaalin voimakkuuden kanssa olekaan nyt nolla, vaan muutamia desibelej\u00e4 alle nollatason. Laitteen kalibroinnista riippuen analogimittarin nollataso on digiasteikolla jossakin -18 tiet\u00e4mill\u00e4. Esimerkiksi vaikka Audacityn tai Logicin mittarista katsoen \u00e4\u00e4nikortin gain-s\u00e4\u00e4din tulee ruuvata asentoon, jossa sis\u00e4\u00e4n tuleva signaali t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 noin kaksi kolmasosaa (tai kolme nelj\u00e4sosaa) mittarista. Numeerisesti signaalihuiput saavat siis hypell\u00e4 jonnekin -12 paikkeille. T\u00e4m\u00e4 varmistaa, ett\u00e4 voimakkaampia huippuja varten on viel\u00e4 yliohjausvaraa – ja toisaalta my\u00f6s sen ettei miksausvaiheessa masterulostulosta lopu bitit kesken heti toista raitaa lis\u00e4tt\u00e4ess\u00e4…<\/p>\n\n\n\n Lyhyt yhteenveto edellisest\u00e4 selonteosta:
Lyhyesti: gainia tarvitaan tarpeeksi, mutta ei liikaa.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4ss\u00e4 tapauksessa siis artistin tulkitessa mikrofoniin normaalilla esitysvolyymilla ruuvataan Gain-s\u00e4\u00e4dint\u00e4, kunnes voimakkaimmissa kohdissa kyseinen merkkivalo syttyy. T\u00e4st\u00e4 voidaan sitten peruuttaa hieman. Samalla tietysti kuunnellaan \u00e4\u00e4nenlaatua – joskus signaali muuttuu inhottavan ”kire\u00e4ksi” jo ennen merkkivalojen syttymist\u00e4kin. Liven\u00e4 tietysti ylenm\u00e4\u00e4r\u00e4isen vahvistuksen tarjoaminen johtaa helposti kierto-ongelmiin (eli siihen inhottavaan kaiuttimista kuuluvaan vinkunaan\/ulvontaan).<\/p>\n\n\n\n
– etuasteen Gain-s\u00e4\u00e4din on yksi t\u00e4rkeimmist\u00e4 s\u00e4\u00e4timist\u00e4 koko signaaliketjussa
– gain-s\u00e4\u00e4d\u00f6n tarkoitus on sovittaa sis\u00e4\u00e4ntulevan signaalin voimakkuus laitteistolle sopivimmalle tasolle
– tarpeeksi, mutta ei liikaa. Liika vahvistus johtaa signaalin s\u00e4r\u00f6ytymiseen sek\u00e4 liven\u00e4 kierto-ongelmiin
– k\u00e4yt\u00e4 mittareita ja merkkivaloja avuksi, mutta k\u00e4yt\u00e4 my\u00f6s korviasi
– mittareissa on k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 erilaisia asteikoita (analoginen dBu, digitaalinen dBFS). Vrt. 0 Celsius vs 0 Kelvini\u00e4…<\/p>\n\n\n\n