Kotistudion laitteet

Tarkastellaan seuraavassa tyypillisen koti- tai projektistudion varustusta lohkokaavion muodossa:  ÄÄNI -> MIKROFONI -> MIKSERI -> TALLENNIN -> MIKSERI -> KUUNTELU tai tavanomaisen tietokonepohjaisen työaseman kohdalla:
ÄÄNI -> MIKROFONI -> ÄÄNIKORTTI (preamps, ADC) -> DAW-OHJELMA (tallennin, mikseri, efektit) -> ÄÄNIKORTTI -> VAHVISTIN -> KAIUTTIMET

Puretaan vielä auki edellisessä esitettyjä ketjun palasia ja terminologiaa:

Ääni. Pyri parhaaseen mahdolliseen lähtösoundiin, huomioi akustiikka.

Mikrofoni. Poimii äänen ja muuntaa sen sähköiseksi jännitteenvaihteluksi. Mikrofonista signaalin matka jatkuu mikrofonijohtoa pitkin

Äänikortti, audiointerface on tietokoneessa joko sisäänrakennettuna tai (mieluummin) erillisenä, esimerkiksi usb-liitäntäisenä laitteena. Interface on rajapinta oman analogisen maailmamme ja tietokoneen sisäisen digitaalisen maailman välillä. Äänikortti/interface on siis laite, jolla saadaan ääntä tietokoneelle ja sieltä ulos. Laitteesta riippuen äänikorttiin kuuluu erilainen valikoima toimintoja. Äänikorteista löytyy sekalainen määrä liittimiä audiokaapeleille ja erilaisille digitaalisille kytköksille. Tämän lisäksi samaan laatikkoon voi sisältyä myös (ks. seuraavat kohdat): mikrofonietuasteita, AD/DA-muuntimet (lähes aina), kuulokevahvistimen ja monessa tapauksessa erinäisiä reititys- ja mikseritoimintoja.

Etuaste/preamp Vahvistaa mikrofonilta tulevan heikohkon signaalin (muutamia millivoltteja) linjatasoiseksi eli tasolle, jolla muu elektroniikka kykenee sitä parhaiten käsittelemään. Etuaste (tai esivahvistin kuten sitä myös kutsutaan) voi olla joko erillinen laite tai sisäänrakennettuna mikseriin, äänikorttiin tai tallentimeen. Etuasteen GAIN-säätö on yksi äänitysketjun tärkeimpiä nappuloita!

ADC, Analog-to-digital converter alias AD-muunnin muuttaa etuasteelta tulevan (analogisen) signaalin tietokoneen ymmärtämään digitaaliseen muotoon. Sisältyy äänikorttiin, voi tosin olla ammattistudioissa myös erillislaite. Ei vaadi normikäyttäjältä minkäänlaista huomiota osakseen. Äänitysohjelman asetuksissa näytteenottotaajuus (esim. 44,1 kHz) ja bittiresoluutio (bit depth, esim. 24 bittiä) vaikuttavat juuri muuntimen tapaa rouskutella sisään tulevaa audiosignaalia biteiksi. Monet äänikortit kytkeytyvät tietokoneeseen tavallisella usb-kaapelilla.

DAW-software eli “äänitysohjelma” signaalin päästyä äänikortin kautta tietokoneeseen se täytyy “pyydystää” eli äänittää millä tahansa tarkoitukseen soveltuvalla ohjelmalla. Kuten vanhakantaisemmat kasettinauhurit tai studioissa (vieläkin!) käytetyt avokelanauhurit, äänitysohjelma pääpiirteissään ottaa kopiksi äänikortilta tulevan informaation ja kirjoittaa sen tiedostoksi kovalevylle, muistikortille tai muulle tallennusvälineelle. Tässä mielessä äänitysohjelma ei ole mitään maagista. Tallennetut raidat voidaan sitten toistaa (playback) samaisella ohjelmalla enemmän tai vähemmän prosessoituna ja muokattuna. Ohjelmasta riippuen mukana on vaihteleva määrä erilaisia miksaus- ja efektitoimintoja. Tietokonepohjaisessa studiossa oikeastaan kaikki työvaiheet äänityksestä eteenpäin (eli editointi, miksaus, masterointi ja vaikkapa vielä digitaalinen striimaus tahi muu jakelu) tapahtuvat niin sanotusti In-The-Box eli samalla työasemalla ohjelmien parissa työstäen. Suosittuja äänitysohjelmia ovat mm. Reaper, Cubase, Logic ja ProTools. Ohjelmista ja niiden eroista lisää toisaalla. Sikäli jos tarve on lähinnä moniraitaiselle nauhurille pelkistetyillä mikseritoiminnoilla, on ilmaisohjelmista Audacity hyvä valinta. Olipa äänitysohjelma mikä hyvänsä, signaali palaa tietokoneen syövereistä takaisin äänikortille ja sitä kautta ihmisten iloksi.

Äänikortin ulostulot Riippuen laitteesta äänikortilta ulos tulevat liitännät ovat joko analogisia linjalähtöjä (line out, monitor out), pienen kuulokevahvistimen sisältäviä kuulokeliitäntöjä (headphone out) tai digitaalisia liitäntöjä kuten S/PDIF (optical) tai ADAT. Ulostuloissa on yleisesti käytössä useita eri liittimiä, joista tavallisimpia lienevät mikkipiuhoissa käytetty xlr-liitin, kitarapiuhoista tuttu 6,3 mm plugi sekä rca. Tarvittaessa näitä saa soviteltua vaikkapa monitorikaiuttimiin erilaisten adapterien eli sovittimien avulla. Digitaalisen väylän ollessa kyseessä tarvitaan vielä erillinen DA-muunnin joko erillisenä laitteena tai sisäänrakennettuna vahvistimeen (ks. seuraava).

DAC, digital-to-analog converter digitaali-analogimuunnin muuntaa tietokoneelta ulostulevan audion ykkösistä ja nollista taas analogiseksi signaaliksi. Tällainen muunnin on itse asiassa vaikka cd-soittimessa (cd-levyllä audio on digitaalisessa muodossa) yhtä lailla kuin äänikortissakin.  Ei edellytä käyttäjältä toimenpiteitä. Ammattistudioissa voi olla myös erillinen laite.

Kuulokkeet Ovat oleellinen osa äänitystouhua. Päälleäänityksissä soittaja/laulaja kuuntelee kuulokkeista aiemmin äänitettyjä raitoja äänittäessään omaa osuuttaan. Ilman kuulokkeita täytyisi käyttää kaiutinkuuntelua, mikä taas on ongelmallista koska tällöin äänitettävälle raidalle tallentuu myös taustalla kuuluva playback. Miksaushommassa kuulokkeet ovat tärkeä täydennys kaiutinkuuntelulle.

Monitorit eli tarkkailukaiuttimet Ovat kriittisen tärkeä osa studion varustusta. Periaatteessa playbackin kuunteluun kelpaavat mitkä tahansa kaiuttimet vanhasta kotistereosetistä tietokoneen “multimediakaiuttimien” kautta raskaan sarjan studiomonitoreihin, mutta kuuntelun tarkoitus olisi antaa mahdollisimman realistinen ja vääristymätön kuva tallennettujen raitojen ja tekeillä olevan miksauksen äänenlaadusta. Studiomonitorien ei siis ole ensisijaisesti tarkoitus saada musiikkia kuulostamaan hyvältä (toisin kuin kotistereokaiuttimet megabassobuustilla ja vilkkuvaloilla) vaan tarjota neutraali ja objektiivinen kuulokuva. Käytännössä tämä tarkoittaa mahdollisimman tasaista taajuusvastetta (eli kaiutin itsessään ei vaimenna/korosta mitään taajuusaluetta) ja minimaalisen pientä säröä. Tärkeintä ei kuitenkaan ole hankkia “maailman parhaita monitoreja”, vaan lähinnä tuntea käyttämänsä monitoroinnin “soundi” mahdollisimman hyvin. Tuntemalla, huomioimalla ja kompensoimalla omien monitorien mahdollisesti tuottamat vääristymät saadaan musiikki kuulostamaan hyvältä myös muilla kaiuttimilla.